Suomalaisten ajatukset ylösnousemuksesta ovat muuttuneet samaan suuntaan kuin muutkin kristilliset käsitykset – eli vähentyneet. Yllättävää on ollut se, että suurin muutos on tapahtunut vain reilun 10 viimeisen vuoden aikana. Kun vuonna 1999 kysyttiin, uskovatko suomalaiset, että ”Jeesus on noussut kuolleista”, myönteisesti vastasi 69 prosenttia, siis yli kaksi kolmasosaa. Vuonna 2003 siihen uskoi 61 % ja 2007 vielä 57 %, mutta sitten tuli romahdus. Vuosien 2007 ja 2011 välillä tapahtui jotain, joka mursi suomalaisten hengellisen selkärangan. Vuonna 2011 hyväksyi Jeesuksen ylösnousemuksen enää 36 % ja 2019 enää 32 % suomalaisista, siis vajaa kolmannes. Ja nämäkin ovat niitä, jotka vain ”pitävät vähintään todennäköisenä”, että Jeesus todella on noussut kuolleista. Ei siis kysytä varsinaisesti uskoa eikä luottamusta Jeesuksen tekoon ja sen vaikutukseen.
Kirkon työntekijöille vastaava tutkimus tehtiin jo vuosina 2002–2003, siis ennen tätä viimeistä romahdusta. Silloin 89 % kirkon hengellisen työn tekijöistä ilmoitti uskovansa, että ”Jeesus on noussut kuolleista”. Vakaimmin siihen uskoivat diakoniatyöntekijät (95 %) ja vähiten lastenohjaajat (78 %). Eli kirkostakin löytyy satoja työntekijöitä, jotka eivät usko Jeesuksen ylösnousemukseen, vaikka sen on mainittu uskontunnustuksessa.
Kun puhutaan Jeesuksen ylösnousemuksesta, ei puhuta vain siitä, heräsikö kuolleena ollut Jeesus takaisin elämään. Raamatun mukaanhan Jeesuksen ylösnousemus tarkoitti kuoleman vallan murtumista myös laajemmin: ”… ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa, vaikka ja te olette yhä syntienne vallassa. Ja silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon” (1. Kor. 15:17–18). Jeesuksen ylösnousemus takaa siis myös kristitylle ylösnousemuksen. Mutta jos Jeesus ei herännyt kuolleista, ei uskovakaan herää. On siis kysymys myös MEISTÄ, eikä vain Jeesuksen kuolleista nousemisesta: ”… kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee” (1. Kor. 15:22–23).
Raamattu ei myöskään opeta, että kysymys Jeesuksen ylösnousemuksesta olisi ehdonvallan asia, siis sellainen, josta voidaan olla montaa mieltä, ilman että ihmisen pelastuminen vaarantuu. Päinvastoin sanotaan, että ”Jos suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva” (Room. 10:9). Pelastuminen, taivaaseen pääseminen, edellyttää siis uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen. Se on pelastuskysymys, luovuttamaton uskonkohta. ”Ollakseen kristitty nykyajankaan ihminen ei voine olla sitä mieltä, että apostolit olisivat erehtyneet” (Aejmelaeus 1996, 335).
Joudumme kohtaamaan monenlaisia epäilyksiä ja kysymyksiä ylösnousemuksen suhteen. Pahinta on tietenkin välinpitämättömyys: ei kiinnosta, onko sillä nyt jotain väliä, että joku Jeesus on ehkä noussut kuolleista? Varmaan kuulemme myös vastaväitteitä: Eihän sitä kukaan voi todistaa? Eihän ole olemassa mitään lähteitä. Opetuslapset varmaan varastivat ruumiin ja sepittivät tarinan ylösnousemuksesta. Ja eivätkö tutkijatkin ole todistaneet, että Jeesuksen ruumis heitettiin joukkohautaan ja koirat söivät sen?
Meillä kristittyinä pitäisi olla valmiina vastauksia, kun uskon perusteita horjutetaan. Lähdetään siis selvittämään sitä, miten me perustelemme, että Jeesus on todella oikeasti noussut kuolleista? (Suurena apuna minulla on tässä ollut William Lane Craigin kirja Valveilla. Uskon perusteltu puolustaminen. Uusi tie 2012, 227-270. Hämeenlinna).
William Lane Craig sanoo, että ylösnousemuksen todisteet voi jakaa kolmeen ryhmään: (1) Jeesuksen tyhjä hauta, (2) Jeesuksen ilmestymiset elävänä kuolemansa jälkeen, ja (3) opetuslasten ylösnousemususkon synty. Käsittelemme näitä kutakin kohtaa erikseen ja liitämme tyhjään hautaan myös käärinliinojen tarkastelun.
Ensinnäkin tyhjän haudan tosiasian vahvistaa se, että evankeliumien kertomukset Jeesuksen hautaamisesta on osoitettu historiallisesti luotettaviksi. Sekä juutalaiset että kristityt tiesivät haudan sijainnin (niin kuin evankeliumit kertovat), eivätkä siis erehtyneet haudasta, niin kuin jotkut ovat väittäneet. Haudan piti siis olla tyhjä, kun opetuslapset alkoivat julistaa ylösnousemusta. Muutenhan joku olisi voinut todistaa, että julistus ei pidä paikkaansa vaan ruumis on yhä haudassa. Eihän kukaan usko ylösnousemukseen, jos voidaan osoittaa, että haudassa yhä on vainajan ruumis. Ruumiin piti siis olla poissa. Eikä kukaan ole pystynyt löytämään ja näyttämään Jeesuksen ruumista tähän päivään mennessä. Varmasti juutalaiset tekivät kaikkensa löytääkseen ruumiin, jotta kristittyjen julkea väite olisi voitu osoittaa vääräksi. Siltä osin ylösnousemusjulistusta ei siis ole kyetty kumoamaan. Ruumis hävisi. Hauta oli todella tyhjä.
Jeesuksen hautaamisesta kerrotaan jo hyvin varhaisissa, itsenäisissä lähteissä. Se on kerrottuna niissä lähteissä, joita Markus käytti evankeliuminsa pohjana. Useimpien tutkijoiden mielestä tuo Markuksen lähde perustuu aitoihin silminnäkijätodistuksiin. Vaikkapa se, että Markus tietää, mitä naiset keskenään juttelivat mennessään pääsiäisaamuna haudalle: ”Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?” (Mark. 16:3).
Varhaisimpia lähteitä ylösnousemuksesta on myös Paavalin kirje Korinttilaisille (1. Kor. 15:3-5). Paavali lainaa perimätietoa tai eräänlaista uskontunnustusta, jonka hän oli varmaan kuullut käydessään Jerusalemissa vuonna 36. Jeesuksen kuolemasta oli silloin kulunut vasta muutama vuosi. Paavali kirjoittaa ”että Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi kirjoitusten mukaan ja että hänet haudattiin ja että hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan …”
On syytä huomata, että tässä Paavalin käyttämässä lähteessäkin mainitaan nimenomaan Jeesuksen hautaus.
Matteuksella ja Luukkaalla oli puolestaan käytössään yhteisiä lähteitä hautaamisesta ja Johanneksella vielä omansa. Lisäksi Apostolien tekojen saarnoissa on katkelmia vielä uusista Uuden testamentin pohjana olevista lähteistä. Lähteet tarkoittavat siis suullisia kertomuksia, jotka on sitten kirjoitettu ylös. Näitä erillisiä lähteitä Jeesuksen hautaamisesta on siis ainakin viisi – ja ne todistavat yhtäpitävästi Jeesuksen hautaamisesta kalliohautaan, huolimatta joistakin pienistä eroista yksityiskohdissa.
William Lane Craig todistelee myös, että Joosef Arimatialainen ei mitenkään voinut olla kristittyjen keksimä henkilö. Hänethän tunnettiin Suuren neuvoston jäsenenä. Jos se, mitä hän teki – siis hautasi Jeesuksen – ei olisi pitänyt paikkaansa, olisi tämän tunnetun henkilön avulla voitu helposti todistaa, että opetuslapset puhuvat pötyä. Joosef Arimatialainen oli vähiten todennäköinen ihminen hautaamaan Jeesuksen. Hänhän edusti juutalaisten hengellistä johtoa, joka vainosi Jeesuksen seuraajia.
Myös tyhjän haudan löytämisestä kerrotaan hyvin varhaisissa lähteissä. Paavali jo kuuli Jerusalemissa vuonna 36, että ”Jeesus haudattiin, mutta hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä”. Haudan on täytynyt olla siis tyhjä.
Matteuksella on puolestaan ollut oma lähteensä, kun hän ainoana evankelistana tietää kertoa sotilasvartiostosta haudalla ja siitä, miten huhua Jeesuksen ruumiin varastamisesta ”on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti” (Matt. 28:15).
Luukas ja Johannes puolestaan kertovat toisistaan tietämättä samalla tavoin kahdesta opetuslapsesta, Pietarista ja Johanneksesta, jotka pääsiäisaamuna juoksivat haudalle. Markus ei heitä mainitse. Kaksi erillistä lähdettä tuskin voisi kuvata samalla tavoin tapahtumaa, joten niiden täytyy olla historiallisesti luotettavia kertomuksia.
Evankeliumien kuvaukset Jeesuksen tyhjästä haudasta ovat myös hyvin realistisia. Niistä puuttuu kaikki tarunhohtoisuus tai legendanomaisuus, joka yleensä leimaa keksittyjä tarinoita. Kuvataan vain, kuinka asiat olivat. Kivi oli poissa, hauta oli tyhjä, enkelit kertoivat viesti jne. Ei yritystäkään keksiä, miten ylösnousemus tapahtui, sillä kukaanhan ei sitä edes nähnyt. Kaikki tämä vahvistaa kertomusten totuusarvoa.
Myöhemmissä apokryfisissä evankeliumeissa ylösnousemus sen sijaan koetaan jotenkin kuvata. Pietarin nimiin laitetussa myöhäisessä sepitelmässä Jeesus nousee voittoisana jättimäisenä hahmona, jonka pää ulottuu pilviin ja jota kannattelevat valtavat enkelit ja niitä seuraa puhuva risti, ja kaikkea tätä muka on todistamassa valtava kansanjoukko! Tällaisia ovat legendat. Evankeliumit puolestaan ovat pelkistettyjä asian kuvauksia.
Tyhjän haudan todellisuuden vahvistaa myös se, että juuri naisten kerrotaan löytäneen haudan tyhjänä. Juutalaiset eivät pitäneet naisia luotettavina todistajina. Josefus Flaviuksen (37-100 jKr) mukaan ”naisten todistusta ei tule hyväksyä heidän kevytmielisyytensä ja röyhkeytensä vuoksi”. Jos kristityt olisivat keksineet tarinan tyhjän haudan löytäjistä, he eivät missään tapauksessa olisi väittäneet naisia löytäjiksi. Sitä ei olisi uskottu – eikä uskottukaan! Se oli kristityille kiusallinen asia. Juuri tämä asia, naiset haudan löytäjinä, kuitenkin käänteisesti vahvistaa näiden kertomusten todenperäisyyden.
Myös juutalaisten reaktio väitteeseen Jeesuksen ylösnousemuksesta edellyttää, että hauta todella oli tyhjä. Matteushan kertoo, miten haudalla olleet sotilaat saivat ylipapeilta rahaa, jotta he sanoisivat, että opetuslapset varastivat ruumiin, kun sotilaat nukkuivat (Matt. 28:11-15). Tätä kertomusta levitettiin juutalaisten keskuudessa siis vielä evankeliumin kirjoittamisen aikoihin, jonka on arveltu tapahtuneen vuosina 50-80 jKr.
Huomatkaa mitä juutalaisten johtomiehet väittivät: että opetuslapset varastivat ruumiin! He eivät siis väittäneet, että ruumis on yhä haudassa. Tai että opetuslapset ovat vain täynnä makeaa viiniä ja puhuvat pehmoisia. Nämä johtomiehet eivät siis kiistäneet sitä perusasiaa, että hauta oli tyhjä. Heidän vain piti keksiä kansalle jokin selitys tälle tosiasialle. Ruumista ei ollut!
Mutta ajatelkaa kuinka järjenvastainen tuo väite ruumiin varastamisesta on. Vaikka sotilaat olisivat nukkuneet, he varmasti olisivat kuulleet naisten tulevan haudalle, olisivat kuulleet kiven vierittämisen ja ruumiin vaivalloisen kantamisen. Jos asiat olisivat tapahtuneet niin kuin he väittivät. Mehän tiedämme enkelin vierittäneen kiven haudan suulta ja sotilaiden kaatuneen maahan kuin kuolleet.
Nykyisin 75 % tieteellisistäkin tutkijoista myöntää Jeesuksen tyhjän haudan olevan historiallinen tosiasia. Tähän tulokseen päädyttiin tutkimalla 2200:a tutkimusta vuoden 1975 jälkeen.
Paavalin kertoo siinä Korinttilaiskirjeessä lainatussa ”uskontunnustuksessa” myös ylösnousseen todistajista: ”… hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt” (1. Kor. 15:3-8).
Tämän kohdan alku on syntynyt jo 30-luvulla, siis pian ylösnousemuksen jälkeen. Paavalin omakohtainen kertomus on Korinttilaiskirjeen kirjoitusajalta, 50-luvulta. Paavali siis väittää niiden miesten, jotka hän on tavannut, nähneen ylösnousseen Jeesuksen. Ja hän väittää jopa itse kohdanneensa Ylösnousseen!
Evankeliumit eivät suoraan kerro ensimmäisestä eli Keefaksen ja ylösnousseen Jeesuksen kohtaamisesta. Luukas kuitenkin sanoo, että opetuslasten kertoneen Emmauksen tien kulkijoille, että ”Herra on noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille (eli Pietarille).” (Luuk. 24:34). – Väite on siis sama kuin Paavalin lainaamassa alkuseurakunnan tunnustuksessa. Ja olihan Paavali itse keskustellut Pietarin kanssa ja saanut tältä vahvistuksen ylösnousseen kohtaamisesta. Lars Aejmelaeus: ”Pietarin jälkeen koetut ilmestykset eivät enää synnyttäneet pääsiäisuskoa, vaan toimivat ainoastaan Pietarin ilmestyksestä alkaneen uskon vahvistajina” (Jeesuksen ylösnousemus, 1996, 200).
Toiseksi kerrotaan, että Jeesus ilmestyi ”niille kahdelletoista” (1. Kor. 15:5). Tämä Paavalin välittämä tietohan vahvistetaan Luukkaan evankeliumissa (24:36-42) ja Johanneksen evankeliumissa (20:19-20). Tuon ilmestymisen tarkoitushan oli osoittaa, että Jeesus on noussut ylös ruumiillisesti ja että hän on se sama Jeesus, joka kuoli ja haudattiin.
Kolmanneksi Paavali kertoo ilmestymisestä ”yli 500 veljelle” (1. Kor. 15:6). Evankeliumit eivät tästä ilmestymisestä puhe, mutta Paavali näyttää olevan siitä aivan varma. Hänellä on tietoa näistä ihmisistä ja hän osaa sanoa, että jotkut heistä ovat jo kuolleet, mutta useimmat yhä elävät 50-luvulla, jolloin hän kirjoitti korinttilaisille. Näin Paavali halusi sanoa, että silminnäkijät voivat kyllä edelleen varmistaa, että he todella ovat nähneet Jeesuksen ylösnousseena. Kysykää heiltä, jos epäilette!
Neljänneksi Paavali kertoo Ylösnousseen ilmestyneen Jaakobille (1. Kor. 15:7), Herran veljelle. Jeesuksen elämän aikana veljet eivät vielä uskoneet Jeesukseen. He jopa luulivat että hän on poissa tolaltaan, vinksahtanut (Mark. 3:21, 31-35; Joh. 7:1-10). Ylösnousemuksen jälkeen Jeesuksen veljien ja äidin kerrotaan kuitenkin kokoontuneen yläsaliin muiden kristittyjen kanssa. Paavali tapasi tämän Herran veljen, Jaakobin, kun hän tuli Damaskosta Jerusalemiin (Gal. 1:19). Hänestä tuli Jerusalemin seurakunnan johtaja. Tämä muutos Jaakobissa on yksi ylösnousemuksen vahvimpia todisteita: ”Siihen, että veli Jaakob kääntyi kristityksi, tarvittiin miltei yhtä lujaa uutta sysäystä kuin vainooja Paavalin kääntymiseen” (Aejmelaeus 1996, 202).
Viidenneksi Paavali kertoo Ylösnousseen ilmestyneen kaikille apostoleille, ilmeisesti astuessaan taivaaseen Öljymäeltä. Ja kuudenneksi Paavali sanoo Jeesuksen ilmestyneen vielä hänellekin Damaskon tiellä. Paavalin kääntyminen kristittyjen vihaajasta kristinuskon vahvimmaksi puolustajaksi olisi mahdoton selittää ilman Jeesuksen kohtaamista. Kristuksen täytyi siis elää. Korinttilaisille Paavali sanoo: ”Enkö ole nähnyt Herraamme Jeesusta?” (1. Kor. 9:1).
Kristinusko alkoi todella vauhdilla ja voimalla. Muutamassa vuosikymmenessä uusi usko levisi koko silloiseen maailmaan. Näin ilmiömäistä leviämistä on vaikea ymmärtää ilman ajatusta opetuslasten uskosta Jeesuksen ylösnousemukseen. Juuri tuosta kuolleista heräämisestä tuli tuon uuden uskon ydin ja sisältö. Kristinusko on ylösnousemususkoa: ”Jeesus elää! Hän on voittanut kuoleman!” ”Keskeisempää uskonkohdetta … ei ole kuin usko Jeesuksen ylösnousemukseen. Se konstituoi kristinuskon” (Aejmelaeus 1996, 335).
Juuri Jeesuksen ylösnousemus näytti vakuuttaneen opetuslapset siitä, että Hän todella oli se luvattu Messias. Nekin, jotka masentuivat Jeesuksen kuolemasta, saivat uuden innon ja voiman. Helluntaina Pietari – kieltäjä – sitten julisti: ”Tämän Jeesuksen … Jumala herätti … Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma: Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte” (Ap.t. 2:23-36).
Jeesuksen ylösnousemus oli niin kuin alkuräjähdys. Me näemme sen seuraukset: koko maailmanlaajan Kristuksen kirkon, näemme kuoleman voimien häviämisen esim. syntien anteeksisaamisessa ja kristittyjen elämässä. Kaikesta tästä täytyy päätellä, että ”alkuräjähdys” on totta. Jeesus oikeasti voitti kuoleman: ”Ihmiskunnan historiasta on vaikea löytää uskonnollisia kokemuksia, jotka olisivat vaikuttaneet yhtä voimakkaasti ja kokonaisvaltaisesti kokijoihin ja joiden seuraukset olisivat olleet yhtä mittaavat” (kuin ylösnousseen ilmestykset. Aejmelaeus 1996, 204).
Jos he valehtelivat, eivät he olisi keksineet naisten löytäneet tyhjän haudan. Keksitty tarina olisi varmaan sisältänyt myös jonkinlaisen kuvauksen siitä, millä tavoin Jeesus nousi kuolleista. Salaliittoteoria väittää opetuslasten yrittäneen petkuttaa, mutta Raamatun mukaan heidän uskonsa on kaikin puolin aito ja vahva. He olivat valmiit asettamaan henkensä alttiiksi ylösnousemususkonsa vuoksi. Ylösnousemuksen ”keksiminen” olisi ollut järjetöntä, koska juutalaiset ja pakanat eivät muutenkaan uskoneet tällaiseen kuolleiden heräämiseen. Farisealaisen juutalaisuuden mukaanhan ylösnousemus tapahtuu vasta maailmanlopun jälkeen. Saddukeukset eivät uskoneet tähänkään ylösnousemukseen. Miksi sepittää tällainen tarina? Ajatus opetuslasten salaliitosta on siis keinotekoinen ja sotii kaikkea sitä vastaan, mitä tiedämme Jeesuksen ylösnousemuksesta.
b) VALEKUOLEMATEORIA: ”Jeesus ei kuollutkaan ristillä vaan virkosi eloon haudassa, pakeni ja väitti opetuslapsille, että oli muka ylösnoussut”
Jeesuksen valekuolema-teoria syntyi 1800-luvun liberaaliteologiassa. Lukuisat seikat puhuvat kuitenkin sellaista vastaan: Monet ihmisethän näkivät Jeesuksen kuolevan. Sotilas puhkaisi varmuuden vuoksi hänen kylkensä. Miten ristiinnaulitsemisen kokenut ihminen voisi siirtää kiven pois haudalta ja paeta sotilaita? Ei ruoskittu ja kuusi tuntia ristillä riippunut ihminen voi kävellä pitkiä matkoja Galileaan ym. Niinpä valekuolemateoriaa ei nykyisin juurikaan kannateta
c) RUUMIINSIIRTÄMISTEORIA: ”Joosef Arimatialainen siirsi Jeesuksen ruumiin väliaikaisesti omaan hautaansa ja opetuslasten tietämättä myöhemmin rikollisten hautausmaalle”
Teorian Jeesuksen ruumiin siirtämisestä esitti Joseph Klausner v. 1922. Tälläkin teorialla on ongelmansa. Olisihan Joosef varmasti kertonut opetuslapsille ruumiin siirtämisestä, koska hän itsekin oli salaa opetuslapsi. Tämä teoria ei myöskään lainkaan selitä Ylösnousseen ilmestyksiä. Tuskin Joosef olisi voinut sapattina lähteä siirtämään ruumista – hän olisi kultillisesti saastunut tästä työn tekemisestä sapattina.
d) HARHANÄKYTEORIA: ”Ylösnousemusilmestykset olivat vain opetuslasten hallusinaatioita”
David Straus v. 1835 esitti teorian, jonka mukaan ylösnousemus oli hallusinaatio. Tämä teoria puolestaan ei mitenkään selitä tyhjää hautaa. Lisäksi ”näky” vainajan kohtaamisesta ei vielä tarkoittaisi sitä, että ihminen uskoisi vainajan nousseen ruumiillisesti ylös. Päinvastoin tällainen näky tulkittiin Raamatun aikana vakuutukseksi siitä, että henkilö todella on kuollut! Ylösnoussut ilmestyi niin monille ja useaan kertaan, että niitä on mahdoton selittää vain harhanäyksi. Evankeliumien mukaan Jeesus söi, joi ja käski Tuomaan panna sormensa hänen naulanreikiinsä. Jos Jeesus olisi ollut vain näky tai hallusinaatio, nämä olisivat olleet mahdottomia.
Teoriat ylösnousemusta vastaan näyttävät perin heppoisilta verrattuna siihen uskoon, että Jeesus todella nousi kuolleista. Ainoa peruste, jolla ylösnousemuksen historiallisuus voidaan kyseenalaistaa, on uskomus, että Jumalaa ja ihmeitä ei voi olla olemassa. Paavalikin tunsi tällaisen asenteen: ”Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista” (1. Kor. 15:13).
Jos henkilöllä on täysin ateistinen, materialistinen ja luonnontieteellinen maailmankuva, silloin hän joutuu selittämään ylösnousemuksen vain harhaksi tai valheeksi: ”Ateistin kanssa on siis turha keskustella kysymyksestä, herättikö Jumala Jeesuksen kuolleista vai ei. Ateisti ’tietää’ jo etukäteen vastauksen ja on tuskin ylipäätäänkään kovin kiinnostunut koko kysymyksestä … Edellytykset siihen, että joku uskoo Jeesuksen ylösnousemukseen, ovat olemassa ainoastaan, kun Jumalasta uskotaan, että hän on persoona, maailman luoja ja ohjaaja … jokainen, joka uskoo Jeesuksen ylösnousemukseen, uskoo automaattisesti myös persoonalliseen Jumalaan, jolla on tahto ja kyky puuttua tämän maailman tapahtumiin” (Aejmelaeus 1996, 296).
Ateisti joutuu epäuskossaan täydelliseen ristiriitaan kaikkien asiasta kertovien lähteiden, siis Raamatun tekstien kanssa. Jeesuksen todellinen, ruumiillinen ylösnousemus on paras selitys niille silminnäkijätodistuksille, jotka me saamme Raamatusta lukea.
”Tärkeintä on kuitenkin lopputulos, usko Kristukseen tänä päivänä” (Aejmelaeus 1996, 335)… ”Kristillisessä uskossa kysymys … (on) uskon kohdistumisesta henkilöön, joka elää ja jonka Jumala on korottanut erityiseen taivaalliseen kunnia-asemaan” (Aejmelaeus 1996, 336)… ”Jotta ihminen voisi uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen, hänen on saatava uskolleen vahvistus tämänhetkisestä uskonnollisesta todellisuudesta, nimittäin siitä, että ylösnousseen Kristuksen henki vaikuttaa yhä edelleen seurakunnassa ja yksityisen kristityn elämässä” (Aejmelaeus 1996, 338)… ”Kristinusko ilman uskoa ylösnousemuksessa Jumalan luokse korotettuun Kristukseen on kaikesta todellisesta sisällöstä ja elinvoimasta riisuttua yleisuskonnollisuutta, jolla ei ole tulevaisuutta ja joka ei voi tyydyttää etsivää ihmistä” (Aejmelaeus 1996, 339). Yhteenveto hänen 1000-sivuisesta tutkimuksestaan: ”UT:n tekstien historiallis-kriittinen tutkimus ei johda mihinkään sellaisiin johtopäätöksiin, jotka horjuttaisivat kristillistä uskoa ylösnousseeseen ja korotettuun Kristukseen” (Aejmelaeus 1996, 340).
Aejmelaeus Lars, Jeesuksen ylösnousemus. Osa III. Johanneksen evankeliumi ja systemaattinen tarkastelu. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 66. Helsinki 1996 (Lars Aejmelaeus oli Helsingin yliopiston eksegetiikan professori, teologian tohtori, synt. 1945). Craig William Lane, Valveilla. Uskon perusteltu puolustaminen (Alkuteos: On Guard). Hämeenlinna 2012 (Craig on yhdysvaltalainen uskonnonfilosofi ja teologi, joka kuuluu tunnetuimpiin apologeetteihin, synt. 1949).
